torstai 17. syyskuuta 2015

Elämästä

Lapsiperheestä blogin kirjoittaminen on oikeasti kuolleena syntynyt ajatus jo ihan syntyessään. Varsinkaan kun ei satu olemaan koneella istuvaa tyyppiä 

"Post it" laput päiväkodin eteisessä lapseni lokeron kohdalla ovat historiaa. "Post it" lappuja kuitenkin löytyy. Päiväkirjani on pullollaan nuita keltaisia ja oransseja kauniiita lappuja ja jääkaapin ovesta ei enää erota lasten kuvia, laput ovat vallanneet oven. Pitäisi varmasti hommata isompi jääkaappi, sellainen kaksiovinen malli. 

Korvasimme tosin tälle syksylle vanhat kunnon muistilaput sähköisellä perhekalenterilla. Ihan  h...tin mahtavan hieno nimi, mutta niin ahdistava systeemi :-). 

Perhekalenteria kun vilkaisee, ei tarvitse kahdesti miettiä, miten sitä aikaa ei oikeen tuppaa jäämään. 
On harrastusta, vanhempainvarttia, palaveria, vanhempainiltaa, lääkäriä ja hammaslääkäriä ja kun nämä kaikki + listasta unohtuneet jutut kertoo kuudella ja ynnää, ohjelmaa on paljon. Nou hätä, vielä mennään muistamisessa 100  prosentin tasolla eli lentokone on pysynyt ilmassa koko syksyn ajan. 

Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua on seuraava vanhempainvartti -kertoo sähköinen kalenteri -ja olen jo henkisesti varautunut siihen. Skippasin suunnitellun päivälenkin - koska aika ei sittenkään riittänyt ja siirsin lenkin tämän päivän kalenterissani vanhempainvartin ja partiokuskausten väliin. Ruuaksi annan lapsille eilisen lämmityksiä. Lapset kyllä protestoivat niistä, mutta olen ilmoittanut vierailevani jokaisen protestoijan asunnolla sitten kun ovat aikuisia. Minulle ei saa tarjoilla mitään lämmityksiä, se on ihan varma!

Päivälenkin skippaamalla saatoin pitää tällaisen luovan blogitauon. Priorisointikysymyksiä vain.

Ehkä ensi viikkoon?






tiistai 15. syyskuuta 2015

Posion Livojärvi -Hirsniemi

Posiolla kävimme kesäkuun alussa 2014. Sää oli sattumoisiin uskomattoman lämmin, hellelukemat paukkuivat. Posiolta löytyi Livojärvi -Posion oma Riviera-  ja vaikka vesi oli kylmää, tunnelma oli kuin olisi kauempanakin lomaillut. Tarkenimme käydä uimassakin, vesi oli hädintuskin +asteista. Sääsket eivät olleet heräilleet, joten niidenkin puolesta saimme olla rauhassa.

Sää olisi voinut olla mitä sattuu, mutta meitä lykästi sinä vuonna. Livojärven rantaa on jo aivan Posion keskustan tuntumassa. Livojärven Hirsniemi oli kuitenkin paikka, johon me suuntasimme. Sinne ei ainakaan alkukeväästä kannata lähteä seikkailemaan kovin pienen maavaran omaavalla autolla. Hiekkatie parkkipaikalle on nimitttäin melko kivinen ja kuoppainen. Jälkeenpäinm kiitän onneani, että meillä ei silloin vielä ollut asuntovaunua. Sen kanssa olisimme olleet pulassa. Perille Hirsniemeen kuitenkin pääsimme pienen röykkyytyksen jälkeen ja kahtena päivänä itseämme rannoilla grillatsimme, pyöräilimme hyväkuntoisella harjupolulla ja paistoimme makkaraa laavulla. Hirsniemessä on useita laavuja/tulistelupaikkoja. ensimmäinen laavuista sijaitsee hienon harjun päällä ja järvinäkymät ovat komeat. 


Livojärvi




Hirsniemen maisemaa

lauantai 12. syyskuuta 2015

Syksy

Olen ehdottomasti syksyihminen. Minusta pimenevät illat ovat hienoja, puhumattakaan luonnon väriloistosta. Tälle syksylle oli ajatus tehdä useampi retki vähintäänkin lähiluontoon. Onneksi aivan lähiluontoa tarjoaakin minulle kaupunkimme joenvarsi kauneudellaan tai suvun kesäpaikan järvenranta. Muuten ovat olleet retket vähissä, Aikaa syö tällä hetkellä yksi pieni remonttiurakka, jota teemme.Valokuvien kätköistä löytyy kuitenkin syksyfiilisteltävää.

                                                                                 
                                          











Revontulet -aurora borealis

Kotiäitivuosianani hommasin järjestelmäkameran. Piti päästä välillä ulos tuulettumaan ja reissut vähän venähtivätkin toisinaan. Silloin tuli opeteltua myös muutamia pikkukikkoja esim. valotuksen suhteen. Yleensä nyrkkisääntöni on kuitenkin - ota 1000 kuvaa, yksi onnistuu varmasti. Sen yhden onnistuneen voi sitten vaikka postata johonkin kilpailuun tai lätkäyttää facebookkin. 

Ihan oikeasti kuvaaminen on kuitenkin kivaa. Revontulia kuvatessa kannattaa napata jalusta mukaan. Viime talvena näimme Saariselällä varmasti komeimmat revontulet ikinä, mutta eipä sattunut jalustaa mukaan. Käsivaralta siis kuvasimme. 

Eilen loimotti taas Oulussa taivas komean näköisenä. Valokuvaajan tärkein sääntö oli kuitenkin päässyt unohtumaan. Kameraa ei ollut mukana ollenkaan. No silloin tällöin luonnon kanssa pääsee lähemmäksi jopa ilman kameraa. Oikeasti kuvaamienhan vie voimavaroja myös itse nautiskelulta. Mutta on se vaan niin pirun hauskaa, kuvaaminen siis. 

Reposia, olkaapa hyvä :-) Kuvassa tammikuussa 2015 Saariselältä käsivaralla kuvatut ja maaliskuussa kotipihalta jaluistalta räpsityt taivaan tulet. 










Riisitunturin kansallispuisto

Riisitunturin kansallispuisto sijaitsee Posiolla. Olemme vierailleet Riisillä pariin otteeseen. Kesällä 2014 kiersimme siellä lasten -iältään silloin 5v, 8v ja 10 v - Riisin rääpäisyn, joka on pituudeltaan n. 4,5 km. Pidempi rengasreitti on Riisin rietas n. 10 km. 

Riisitunturin reitit ovat rinnesuota ja Riisin laelta on komeat maisemat. Lähellä Riisitunturin huippua on Riisitunturin autiotupa, jossa on kiva lasten kanssa tulistella. 

Talvella alue on tunnettu tykkylumisesta maisemastaan. Kävimme ihailemassa tykkyä helmikuussa 2015. Olimme liikenteessä ilman lapsia ja lumikenkäilimme huipun maisemissa. Toisena päivänä kiersimme Riisitunturin erämaaladun (n.16 km/perinteisen latu-ura vain). Viimeisenä lomapäivänämme hiihdimme Karitunturin huipulla olevalle päivätuvalle, jossa oli vielä kivasti tykkyä puissa lauhasta talvesta huolimatta. 








Peurajärvi elokuussa 2015

Peurajärvelle päätimme lähteä vaunuelämää viettämään ennen koulujen alkua. Seuranamme olivat lukuisat inisijät, jotka illalla lämmittelivät innolla kaasuhyttysenkarkottimien päällä. Päiväsaikaan niitä oli kumminkin varsin siedettävästi, joten uskalsimme työntää nokkamme ulos vaunusta. 

Kaikenkaikkiaan olimme alueella neljä yötä. Aika kului uiden, retkeillen, maastopyöräillen, sekä marjastaen Iltaisin sitten minua lukuunottamatta sakki linnottautui vaunuun hyttysarmeijaa pakoon ja pelaili lautapelejä. Minä kuvasin auringonlaskuja ja uin järvessä. 

Alue on varsin suosittu caravan-alue. Ilmaista yöpymistä järven rannalla. Parkkeja oli valittavaksi asti Ensimmäinen oli täynnä kalastajia ja myös seuraavilla oli porukkaa. Viimeiseltä löytyi sitten tilaa hyvin ja välillä olimme siellä vain meidän porukalla. Varmasti kaskoitimmekin luonnonrauhan etsijöitä. 

Peurajärvellä on kaksi rengasreittiä, Mäntyjärven kierto ja Iso-Valkeisen kierto. Molemmat soveltuvat hienosti myös lapsille ja Iso-Valkeisen kierrolla on tosi hyvin takopaikkoja. Mäntyjärven rannalla -leiripaikassamme- oli laavu, nuotiopaikka, hiekkaranta, wc sekä kaivo.











Hiidenportti elokuussa 2015

Olen hiljaiseloa viettänyt blogirintamalla ja miettinyt suuntaa, Jotain luontoon liittyvää, niinhän lupailin itselleni Edelleen kesän caravan- päivityksen inspistä odotellessani tuokiokuvia Hiidenportilta. 

Kainuun jylhissä maisemissa sijaitseva kansallispuisto hurmasi kauneudellaan. Lähdimme liikkeelle Palolammen pysähdysalueelta. Kävelimme Hiidenportin rotkolle ja Porttilammen laavulle, josta palasimme takaisin Palolammelle. Palolammella pulahdimme kaikki uimaan kuvankauniiseen ja kirkasvetiseen suolampeen.

Matkaa oli yhteensä n. 6 km ja se oli paikoin aika kivikkoista, mutta kuitenkin suhteellisen helppokulkuista myös lasten kanssa. Iältään meidän sakki on 6v, 9v. ja 11v. Heidän kanssaan on jo suhteellisen kiitollista kulkea. Hiidenportille saavuimme ehkä vähän epäkiitolliseen aikaan. Olimme juuri viettäneet Peurajärvellä neljä yötä ja paluumatkalla puolen päivän jälkeen pääsimme patikoimaan Hiidenportin reitin. Nuorimmainen tuumasi sata metriä käveltyään ettei enää jaksa. No kaikki keinot ovat sallittuja ja reissusäännöt ovat eri säännöt. Lupasimme lapsille 50 centtiä/kilometri ja johan matka alkoi taittumaan.



Armeijan pakki on ykkönen

Palolammen uimapaikka

 


Rotkolaakso