maanantai 12. lokakuuta 2015

Valtavaaran huiputus (6km), Ruka



Syyskuisena lauantaina lähdimme heti aamusta huiputtamaan Valtavaaraa, Lähdimme liikkeelle Itä-Rukan Saaruan parkkipaikalta.

Parkkipaikalta reitti oli selkeästi viitoitettu ja alun nousu otti jo turhat luulot omasta huippukunnosta pois. Aamumyslit kävivät kurkussa mukavasti. Eipä auttanut muutakuin laittaa töppöstä toisen eteen ja välillä pysähdellä hyvällä tekosyyllä kuvaamaan taakseavautuvaa maisemaa. Polut, joissa nousu on heti alussa, ovat kyllä vaeltajalle kaikkein haastavampia. Elimistö ei  ole vielä kunnolla lämpöihin päässyt.  Toista se on Karhunkierrosta kiertäessä,,,,isot nousut olemme silloin valinneet reitin lopputaipaleelle. Kahdeksankymmenen kilometrin kävelyn jälkeen Konttaisen päälle suorastaan pyrähtää...Vai olikohan se sittenkään niin?

Rivakan nousun ansiosta Valtavaaran valloittaja pääsee mukavasti jo heti alkumatkasta ihailemaan komeita maisemia. 




Pian Rukan rinteet kuitenkin hävisivät näköpiiristä. Nousu oli edelleen jyrkähköä, mutta koneen käynnistyttyä jo helpomman tuntuista. Ruskaa oli vielä mukavasti jäljellä.



Jyrkin nousupätkä loppui mielestämme Valtavaaran lammelle, jossa oli mukava laavupaikka. Ystäväperheemme kertoi yöpyneensä siellä kesällä lasten kanssa ja varmasti kiva yöpaikka onkin. 
Valtavaaran lammen laavulla oli ihmisiä tulistelemassa, joten emme laavua kuvanneet ja jätimme pariskunnan omaan rauhaansa. 



Lammelta matka jatkui edelleen ylöspäin. Vastaan tuli toiseen suuntaan rengasreittiä kiertäneitä ja heidän mukaansa "paras oli edessä" - mitä se sitten tarkoittikaan.... Ehkä jyrkkyyttä, ehkä maisemaa? Jossain välissä Valtavaaran laella olevan vanha palovartijan maja näkyikin kaukaisuudessa kukkulan päällä ja sinne näytti todella olevan matkaa. Yllättävää kyllä, Valtavaaran laki tuli kuitenkin nopeasti vastaan ja ajattelimme, että tässäkö se nyt olikin. Olimme kuulleet reitin nousuvoittoisuudesta ja loppujen lopuksi se olikin helppo. Maisemat Valtavaaran laelta olivat kyllä kauniit ja kokonaisuus on ehdottomasti kipuamisen ja kipuilun arvoinen. 






Loppumatka olikin sitten helppokulkuinen ja nopea. Polku oli hyvä ja melkein juoksujalkaa sitä kuljimme. Polku mutkitteli metsässä ja välillä oli lyhyehköjä pitkospuukohtia. Matkalla alas oli vielä kota, jossa oli lapsiperheitä tulistelemassa. Me olimme kuitenkin tällä kertaa miehen kanssa kahdestaan liikkeellä, joten jätimme makkarat reppuun ajatuksenamme tehdä vielä toinekin lyhyt retki, Kanjonin Kurkkaus ehkä?




Valtavaaran huiputuksen plussat ja miinukset:

+ ++Maisemat!
+ Kolme hyvää taukopaikkaa
+ Rukan keskuksen lähellä, helppo saavuttaa
+ Hyvät polut

- Maisemallisesti hieno, mutta varsinkin alkuun nousua on!
- Ainakin syyskuun ruskaviikonloppuna kulkijaa riitti, ei tosin aivan jonoiksi asti!
Lähetä kommentti