tiistai 26. huhtikuuta 2016

Syötteen viimeisillä lumilla

Vietimme Syötteellä Caravan-kauden päätöstä viime viikonvaihteessa. Ensimmäinen vaunuilukausi oli varsin onnistunut kokonaisuudessaan. Vaunulle lähteminen oli osoittautunut kevään aikana jopa virkistäväksi pakokeinoksi arjesta, joka oli näyttänyt loppuvuodesta karuakin karummat kasvonsa.

Hiihdot jäivät tältä keväältä itselläni vähemmäksi, sillä olin polvitoipilaana muutaman viikon ja hiihtoloma kului kepeillä könkäten. Tosin Syötteellä. Pääsiäisenä pääsin jo vähän lumikenkäilemään ja hiihdin kuutamohiihdon (16km). Sisulla, sillä polvet huusivat Hoosianna seuraavana päivänä.

Kauden päättäjäisissä laskimme muksujen laskettelumäärää. Viidesluokkalaisemme oli viettänyt rinteessä lähes 300 tuntia kauden aikana ja juuri vähäisemmäksi ei jäänyt muidenkaan laskut. Ulkoilmaa oli siis saatu ja ulkoilusta kertovat lasten ruskettuneet kasvot. 

Vaunuilu osoittautui helpommaksi talvella kuin olin painajaisissani kuvitellut. Varustauduimme viikolla vaunureissuun kokkaamalla jauhelihapihvejä tms. ison satsin. Aamuisin pinna ehkä vähän kiristyi, kunnes porukka oli saatu pihalle. Talvi oli kuitenkin vastassa vaunun ovella ja lapset pääsivät suoraan rinteeseen. Illalla koko muksulauma sammahti alta aika yksikön ja meille aikuisille jäi hetki aikaa parantaa maailmaa. 

Kauden päätöspäivänä kävin itse viimeisen hiihtolenkin. Lähdin luontokeskukselta Ahmatuvan suuntaan. Latu oli jo osittain huono ja jäinen. Ympärillä oli kuitenkin loistava hankikanto ja pääsin fiilistelemään hangelle. Minulla on pertsasukset ja kävi vähän mielessä, että seuraavalle kaudelle voisin investoida myös luistelusukset hankikantokeleille vähintäänkin. Seuraavan kauden vaunupaikka on siis jo varattu. Edessä on kuitenkin pitkä kesä ja kesän seikkailut.

Hetki talvelle vielä:



Puro ladulla

Välitupa, Syöte



Hiihtäjät ja hankikanto




Pärjänjoki

Annintupa

Pulkkamäessä rinteillä


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Pyhän Jyssäys lumikengillä

Kiire tulee paketoida tämän kevään ja talven viimeiset lumikenkäilyt ja suksimiset blogiteksteiksi -pakkomielle?

Rukan maisemissa vietimme aikuisporukalla viikonlopun huhtikuun puolivälissä. Viikonloppu oli täynnä mukavaa ohjelmaa aina Tee-Se-Itse-Stand-Up-komiikasta parisuhteen aarrekartan  (yhteisiä haaveita aikakausilehdestä kartongille) valmistamiseen. Meidän aarrekartasta löytyi retkeilyhaaveita - niin patikoiden, vapaalaskien, pyöräillen kuin vaunuillenkin. Arki on parasta, mutta kiva on välillä mennä myös...Aarrekarttoja tarvitaan totisesti. sillä wappuna tulee täyteen peräti 25-vuotta savolaishuumorin siedätyshoitoa. Pitkä aika, varsinkin kun ollaan vielä näin nuoria :-) 

Rukan reissuun kuului myös lumikenkäilyä hienossa kevätsäässä. Viikonlopun hienous ei haihtunut edes kotiin palatessa. Esikoinen -19vee- oli lastenvahtina ja oksutauti oli kierätänyt sunnuntaiaamuna seuraaville. Mattoon käärittynä oli meitä odottamassa yllätyslakanat pestäviksi...Eläköön lapsiperheen arki :-)

Pyhän Jyssäys oli hieno ja seura vielä parempaa. Nokipannukahvit ja makkarat maistuivat Pyhävaaran kodalla. Pyhän Jyssäyksellä noustiin alkumatkasta Pyhävaaran laelle ja loppumatka olikin sitten pelkkää laskeutumista. 


Menomatkalla vähän pilvistä

Nokipannukahaveet

Pyhävaaran kodan pihamaalta

Näkoalapaikka ja kirkas ilma

Maisemaa



Vastavaloon

Arska ja polku

Pyhävaaran kota


Retken jälkeen









tiistai 19. huhtikuuta 2016

Nallikarin auringonlaskua

Toinen ajankäytöllinen irtiottoni viime viikolla suuntautui Nallikariin. Oulun kaupungin biitsin auringonlaskusta on monta kuvaa vuosien varrelta ja on myös auringonlaskuja, joita ei ole ikuistettu kameralle. Ne ovatkin olleet niitä mieleenpainuvimpia....hääpäivää tai perheen kanssa vietettyjä iltahetkiä ilta-auringossa.

Viime viikolla yhtenä iltana ajelin Nallikariin ihan tarkoituksella, tavoitteena auringonlaskun ikuistaminen järkkärillä. Edellisen viikon lenkille sattui vain kännykkä mukaan. Auringonlasku oli tällä kertaa vähän vaisumpi. Kuvissa näkyvät kuitenkin kauniit värisävyt. Auringonlaskujen ja -nousujen kuvaamiseen en ehkä kyllästy koskaan. Toivottavasti niitä laskuja ja nousuja sattuu elämään vielä paljon. 

Edellisellä Nallikarin järkkärireissulla kuvasin syysmyrskyä joulukuun pimeydessä ja synkkyydessä. Tapaninpäivänä:

Nallikarista


Kuvat Nallikarin kävelyltä huhtikuussa 2016: 

Vasten aurinkoa

Vielä valoa

Lätäköt ja meri

Pisteet taivaalla

Vene kaukana, epäonnistunut usvakuva

Vasten aurinkoa

Uimavahdin työmaa?


Illan värit

Hämärtyy

Torni

Ihmisiä rannalla


Hämärtyy edelleen

Vähän auringonvaloa

Värit

Illan viimeisiä värisävyjä

Pastellia

Pastellia myös...





maanantai 18. huhtikuuta 2016

Keväiset retket ja hetket

Huhtikuu on humauttanut hanget tänä vuonna toden teolla. Usein huhtikuun loppupuolellakin hiihdellään. Tänä keväänä huhtikuun alussa kotipihalla lumet ovat jo lähes sulaneet. 

Melkoisen hektistä on ollut arki tänä(kin) keväänä. Muutamana iltana viime viikolla otin arjen vastapainona kameran mukaan ja kuvailin keväistä iltaa. Koitelissa oli paljon vettä ja nuotiopaikat osin veden peitossa. Ihmisiä oli liikenteessä paljon, sekin varma kevään merkki. Rohkeimmat katujen uroot paistattelivat päivää kosken rantojen kivikoilla ilman paitaa. Vinkka oli melkoinen ja lämpötila nollan paikkeilla. Arska kuitenkin paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. 

Suomalaiset kaivautuvat keväisin esiin luolistaan ja naapureitakin näkee.

Keväisillä fiiliksillä ja valokuvilla kohti kesää:

Kiimingin Koitelikoski huhtikuun alussa 2016