Reppuheput: Varrasyö Taivalkosken Soiperoisella 28-29.5

Sääennuste lupasi parastaan viime viikonloppuna. Meidän tavoitteena oli hakea vaunu Syötteen maisemista kesäreissuja varten Ouluun.

Viikonloppuun mahtui myös leppoisa retki Soiperoiselle telttailun merkeissä. Toinen telttamme oli ja on tuliterä Halti XPD Finland kolmen vuoden ajan tunneliteltta. Kyseiseen kamppeeseen päädyimme lähinnä hinnan (tarjouksessa) ja retkeilytarkoituksen mukaan. Suunnitteilla olisi yhdistää vaunuiluun pieniä vaellusreissuja koko lapsilauman kanssa tai kahdestaan keväisin, kesäisin ja syksyisin. Jos mieli tekee vielä tuntureille talviolosuhteissa, ostamme siinä vaiheessa ilolla moiseen soveltuvan kamppeen.

Viime viikonloppu oli loistava viikonvaihde uuden teltan testaukseen. Soiperoinen on Syötteen kansallispuiston läheisyydessä sijaitseva rantojen- ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluva alue. Soiperoisen historiasta löytyy mainintaa tervan- ja kaskenpoltosta.

Nykyisellään alue on virkistyskäytössä oleva kohde, johon tehdään päiväretkiä. Soiperoisen seudulta löytyy kolme kirkasvetistä vesistöä: Rääpysjärvi, Soiperoinen ja Saarilampi. Ulkoilija voi tallustella Soiperoisella eksymättä merkityillä Soiperoisenpolulla (3,3 km) ja Poromyhkyrän polulla (1,5 km).

Maastopyöräillä alueen poluilla ei saa -sen pistivät merkille maastopyöräilyyn hurahtaneet meidän pesueessa.

Yöpyä voi laavulla Poromyhkyrän polun varrella ja jokamiehenoikeudella yhden yön muuallakin -paitsi ei Soiperoisen päivätuvan tai kodan pihapiirissä. Tulkitsimme ohjeen niin, että pistimme leirin pystyyn lähelle kotaa piha-aidan ulkopuolelle. Kulkijoita oli vain vähän liikenteessä ja lauantaina saimme retkeillä lähes itseksemme. Telttapaikalta löytyi puolijoukkueteltan vaarnoja ja alueelle oli parissa kohti selkeästi "painautunut" pari paikkaa, jossa oli telttailtu ennenkin. Maasto on kulumiselle herkkää.

Pääsimme leiripaikalle iltapäivällä kolmen maissa. Katsastimme kahdestaan telttapaikan (autolta pari sataa metriä) ja lapsia huijasimme vähäsen. He valmistautuivat henkisesti seitsemän kilometrin rinkan/repun kantoon ja lähtivätkin marssimaan päättäväisen näköisesti. Nyt päästiin kuitenkin helpolla ja pistettiin leiri pystyyn auton lähelle kauniissa kesäsäässä. Teltan pystytys sujui jo kohtuullisen näppärästi. Vanhempaa telttaa ovat lapset pystyttäneet kaverina muutaman kerran ja uusi oli samankaltainen. Annoimme tuliterän komistuksen (väri ei ihan minua miellytä...) heidän käyttöönsä.

Taloyhtiö

Taloyhtiö oli pian pystytetty ja kämpät sisustettu (makuupussit ja alustat sisälle....) pienen iloisen kiistelyn saattelemana eikä häätöäkään ollut näköpiirissä. Oli aika valmistaa ateriat kodalla ja pulahtaa erittäin raikkaaseen lampeen uimaan. Lammet ovat syviä ja vesi kirkasta. Hellettä saa olla viikkoja ennenkuin vesi on lämmintä. Ilma oli kuitenkin lämmin ja se riitti meille.

Vesi oli kylmää!!!

Tulipaikalta näkymä ikkunasta järvelle

Ruoka valmistui jälleen kätevästi nuotiolla. Tarjolla ei ollut mitään kovin gourmeeta, vaan ihan perusretkiruokaa jolla saimme pienet padat tyytyväisiksi. Retkiruoka tarkoitti tällä kertaa eineslihapullia, makkaraa ja pastaa, joista viimeinen oli kuoron mukaan "yök".

Juttelimme miehen kanssa siitä, että ehkä mietimme menuun vähän laadukkaammiksi kahdenkeskeisillä reissuilla. Meidän kahden laaturuuat eivät mene pikkuraadin makumieltymysten kanssa yksiin. Olen vannonut, että yhtään jauheliharuokaa en tee, kun jäämme kahdestaan. Ja minulla ei koskaan saa tarjoilla edellisen päivän lämmitettyä ruokaa, kun menen kylään jälkikasvun luo!

Ruuan ja uinnin jälkeen oli hyvä lähteä kiertämään Soiperoisenpolku. Neiti ilmoitti minulle ensimmäisissä rappusissa, että hän ei enää portaita harrasta (jossa kohti mietin, että kyllä tyttö nousee ensi kesänä Saanan huipulle myös....pienellä juksaamisella). Polku oli kuitenkin helppo ja mukava kiertää. Polun varrella oli upeita näköaloja harjun päältä ja lammen yli menevältä sillalta lapset pääsivät mittaamaan järven syvyyttä puun rungolla. Soiperoisen päivätuvan pihalla oli hieno kiipeilypuu, jossa vierähti tovi aikaa. Polun yli oli hämähäkki kutonut verkkonsa ja siinä riitti myös ihmeteltävää. Emme itse olisi verkkoa hoksanneetkaan, lapset bongasivat sen. Minä panin merkille muutamat korvasienet ja ajattelin, että jonain päivänä tehdään korvasienistä retkiruokaa.

Korvasieni

Soiperoisen polulta

Veden syvyyden mittausta

Peilityyntä

Kiipeilypuu

Päivätupa

Hämähäkin seitti on haasteellinen kuvattava....

Pienen kävelyretken jälkeen olikin jälleen nälkä ja iltapalan aika. Valmistimme itsellemme myös nokipakkikahvit. Illan valaistus oli uskomattoman kaunis ja lammen pinta peilityyni. Muksut painelivat telttaansa ja illan hiljaisuuden rikkoi vain heidän metelöintinsä. Kokemuksesta voimme sanoa, että jos toiveena on nopea rauhoittuminen, kannattaisi olla toinenkin yö. Ensimmäisenä yönä homma on aina vähän liian jännää. Vihreä komistus hiljeni kuitenkin ja pääsimme nauttimaan illasta kahden kesken. Istuimme nuotiolla, kävimme "yöuinnilla" ja nousimme ylös harjulle katsomaan auringonlaskua. Auringonlaskun kuvaamiseen paikka ei ole parhain mahdollinen ilman metsän harvennusta. Siihen emme ryhtyneet. Kaikkihan ei saa olla liian täydellistä :-). Ilta oli kaunis ja käärmeetkään (=hyttyset) eivät olleet vielä saapuneet tähän Koillismaan paratiisiin. Viikon päästä iltanuotiolla olisi ehkä kavereita jo.

Iltavalaistus

Puolen yön maissa kömmimme itse nukkumaan telttaamme. Viereisestä teltasta kuului mojova kuorsaus (isänsä lapsia...) ja oma yö sujui vaihtelevasti. Eihän telttaan tulla tietenkään nukkumaan mitään Hästens-öitä. Aamulla kävi kuitenkin mielessä, että voisimme investoida meille vähintäänkin keski-iän kynnyksen ylittäneille paremmat retkipatjat. Prisman halvin malli ei tällä(kään) kertaa ollut se mukavin. Pääsin kuuntelemaan joutsenten yöelämää ja aamusta vaidoin nukkumaan puiden väliin virittämään riippumattoon....Siinä tulikin mukavasti uni vielä.

Mies kuvasi aamulla nukkuneensa yön kuin vartaassa. Mielestäni varsin kuvaava ilmaisu -makuualustalla piti kääntyillä välillä, jotta ei painunut teltan pohjasta läpi!

Aamu valkeni kauniina ja keittelimme aamukahvit sekä puurot. Valaistus oli kuvauksellinen ja sain otettua muutamia upeita kuvia. Alkukesän vihreydessä on uskomattoman kaunista tunnelmaa. Kaikki on vielä edessä. Kävin itsekseni kiertämässä vielä molemmat polut. Korvasieniä en löytänyt, mutta kaunista luontoa kyllä.

Päivällä lapset tekivät isänsä kanssa kodalle vielä polttopuita ja uimme useita kertoja. Olimme retkellä melkein vuorokauden ja tuntui, kuin olisimme olleet pitempäänkin. Huonoista yöunista huolimatta kerrassaan huippuretki, loistava aloitus kesälle!