maanantai 13. kesäkuuta 2016

Salamajärven kansallispuiston (rikottu) hiljaisuus - vaunulla Koirasalmen luontotuvan vaunuparkissa

Viikonloppuna vietimme muutaman yön Salamajärven kansallispuistossa. Kansallispuiston sydämessä on Koirasalmen luontotupa ja luontotuvan yhteydessä vaunualue. Kaksi yötä vierähti hiljaisuudessa, jonka vain meidän porukan äänet rikkoivat. Kiljuset olivat saapuneet Salamajärvelle.

Lähestyimme Koirasalmea navigaattorin voimin perjantai-iltana. Paikallaan olisi ollut pieni karttaan vilkaisu, sillä viimeiset kymmenet (20km?) kilometrit köröttelimme melkoista kärrypolkua. Vaistomaisesti katseemme seurasivat pientareita ja mahdollista yhdistelmän kääntöpaikkaa. Perille päästiin kuitenkin ja alue oli varsin positiivinen yllätys. Vaunupaikalle meidät opasti mukavanoloinen alueisäntä. Luontotupaa puolestaan pyörittää yrittäjäpariskunta. Luontotuvalla on myös sisämajoitustilaa vuokrattavana. 

Yö sujui lepposasti ja nukuin todella hyvin. Aamulla kävin kävelylenkkinä Vasankierroksen (2,3 km). Päivällä pistäydyimme juhlallisuuksissa Seinäjoen suunnalla. Illaksi palasimme takaisin Koirasalmelle ja söimme iltapalaa nuotiolla ja kiersin vielä toisen kerran Vasankierroksen. Luontotuvan yhteydestä lähtee mukavasti kolme rengasreittiä, jotka soveltuvat päiväretkeilyyn. Vasankierros on helppokulkuinen Pienen Koirajärven kiertävä reitti ja soveltuu mainiosti pienille lapsille myös. Pahapuron lenkin  (5,9 km) kiersin itsekseni sunnuntain aikana ja sitä en lähtisi kiertämään kovin pienten lasten kanssa, sillä polku on paikoin kivinen eikä tulipaikkoja ole reitillä. Metsäperäläisen taivalta (6,2km), joka kiertää Ison Koirajärven luonnehditaan myös kiviseksi, mutta reitin varrella on peräti kaksi tulistelupaikkaa, joten se soveltunee mainiosti myös lapsiperheille. 

Perjantai-illan hiljaisuus
Tällä kertaa lapset eivät päässeet patikoinnin makuun ollenkaan. Lauantaipäivä sujui päiväreissulla Seinäjoella ja illalla tulistelimme luontotuvan takana olevalla nuotiopaikalla järvimaisemissa. Pihapiirin pikkuinen rantasauna vaikutti houkuttelevalta ja sovimme sen varaamisesta sunnuntaiksi päiväsaunomiseen. Ehkä tarkenisimme myös pulahtaa vähän yli kymmenasteisessa vedessä? Lapsille tuvan pihalta löytyi myös "keppipallo" eli peli, jossa kepin nokkaan oli kiinnitetty naru ja pallo. Palloa pelataan kahdestaan tennismailalla ja voittaja on se, joka saa kierrettyä narun kepin (pitkä puunrunko) ympärille. Luontotuvalta voi myös vuokrata soutuveneitä, jos keppipallo alkaa kyllästyttämään.

Luontuvan vaunuparkki

Luontotuvan "maisemakahvila"

Ihana rantasauna

Iltaa luontouvan pihalla
Vaunumatkailun hyviä puolia

Vaunumatkailu on avannut aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutustua Suomen nähtävyyksiin ja luontoon. Tasan vuosi sitten olimme pitkällä Euroopan reissulla vaunun kanssa (n.6800km) ja tällä hetkellä tuntuu, että minkäänlaista poltetta Keski-Eurooppaan ei ole. Suomen luonto on kerrassaan upea ja leirintäpaikat voittavat hotellihuoneen ahtauden mennen tullen. Keski-Euroopan reissu oli hieno kokemus, mutta aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Yöpymisen hinta oli Koirasalmella(kin) varsin edullinen (13 euroa sähkötön/18 euroa sähköllinen) ja rantasauna kevensi lompakkoa kahdellakymmenellä eurolla. Ruoka tehtiin itse, sillä Heset ja Mäkkärit eivät onneksi kuulu kansallispuistojen valikoimiin. 

Salamajärveä ei ole suuri yleisö vielä löytänyt ja poluilla ei käytännössä ollut kulkijoita lainkaan. Seuravaksi koostetta kahdesta (yksin!) kiertämästäni polusta:

Vasankierros (2,3km)

Vasankierroksen kiersin lauantaiaamuna herättyäni ja lauantai-illan viimeisenä Kierros lähtee aivan vaunulaueen nurkalta. Polku kiertää Pienen Koirajärven ympäri ja makkarat voi halutessaan paistella luontotuvan läheisyydestä löytyviltä (laskujeni mukaan ainakin kolme) nuotiopaikoilla. Itse lähdin kierrokselle paikasta, josta lähtevät myös pidemmät vaellusreitit (mm. Hirvaan kierros 58 km). Tutkin karttoja ja pistin merkille, että Hirvaan kierroksella on yöpymispaikkoina useita autiotupia, joissa on jopa sauna tarjolla. Mitä luksusta näin keski-ikää lähestyvälle?

Vasankierroksella oli alussa vähän kivikkoa. Muuten kierros oli lähes kokonaisuudessaan pitkospuita ja tarjosi joka kulmalta hienot näkymät Pienelle Koirajärvelle. Alkukesän vehreys oli nähtävillä ja positiivinen yllätys oli se, että sääskiä ei ollut inisemässä ympärillä. Jotain hyötyä viilenneestä kelistä!

Kielot kukassa

Myöhäisillan valaistusta 
Suo kukkii
Tupasvillaa tuntuu tänä vuonna olevan erityisen runsaasti. Salamajärvellä tupasvillan kauneudesta pääsi todenteolla nauttimaan, sillä itikka-armeija loisti poissaolollaan. Illan valaistuksessa tupasvillat olivat kauniita. 




Taivas oli hämärtyvässä illassa tummanpuhuva ja joka puolella vallitsi hiljaisuus. Kuulostelin, että vastarannalla olevalta vaunualueelta ei edes kantautunut ääniä. Ehkä lapsetkin olivat jo rauhoittuneet?



Palailin vaunualueella (muutama vaunu omamme lisäksi) ja istahdimme hetkeksi iltaa viettämään. Vaunuiluun on jo tullut määrätynlainen rutiini ja kesällä vaunuilu on erittäin helppoa. Talvella rinnekeskuksessa vaivaa välillä tilanahtaus ja pinna saattaa hetkittäin kiriä. Toisaalta pitkät ulkoilupäivät saavat vaunun hiljenemään aika nopeasti. 

Aamu valkeni aurinkoisena. Aamupalan nautimme ulkona ja lähdin kiertämään Pahapuron lenkin. 

Pahapuron lenkki (5,9 km)

Pahapuron lenkki lähti myös vaunualueen ja luontotuvan kupeesta ja kulki alkumatkan samoilla pitkospuilla kuin Vasankierros, Aika pian lenkki erkani kuitenkin omaksi polukseen. Alkumatka oli metsäinen. Pahapuron lenkillä kuljetaan Salamaperän luonnopuiston alueelle. Metsät ovat reheviä ja luonnontilaisia sekä polut kivikkoisia. 





Kaunein kohta reitillä oli mielestäni Pahapuron varren tupasvillojen täyttämä suoniitty ja  vanha suoniittylato. Aurinko paisteli lämpimästi suolla.




Matka jatkui metsässä. Jossain välissä polkua ylitettiin pitkospuita pirunpelto. Polku kulki myös paikoitellen järvimaisemassa. Reitin kuvauksessa on maininta kirkkokivistä, joilla on ennen pidetty taukoa kirkkomatkoilla. Epäilemättä reitiltä löytyy useampiakin kiviä, joilla on ollut ja on hyvä istuskella.





Loppumatkalla kuljettiin taas Vasankierroksen kanssa samoilla pitkoksilla. Aurinko sai suon värityksen hohtamaan kirkkaana ja taivaalla oli hienoja pilviä. Vesipullo oli jäänyt (tietenkin) vaunulle ja alkoi olla jo jano. Luontotuvan rannalla minua purjehtivat vastaan lasten tekemät purjeveneet ja touhukas porukka. Puuhaa oli löytynyt!

Peini Koirajärvi ja kirkas maisema

Koirajärven purjevene


Summa summarum

Salamajärven seutu oli kaunis ja alueen ehdottomana plussana oli rauhallisuus. Luototuvan henkilökunta oli ystävällistä ja kaupan päälle pääsin kuulemaan Luontotuvalla majoittuneen tai vierailleen artistin musisointia. Ja saunan löylyt olivat hyvät sekä vesi kylmää :) Salamajärvelle palaamme ehkä vielä uudelleen?

Luontotuvan seinällä olevaa vanhaa työkaluarsenaalia

Saunan terassilla



Lähetä kommentti