keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Suomikiertueella vaunuillen pohjoisessa: Oulu-Posio-Levi- Raattama-Kilpisjärvi-Levi-Oulu

Tuoreessa muistissa vielä pohjoisen reissu. Lyhyt koonti on siis paikallaan. Eilen illalla palailtiin ja vähän pöllämystyneenä tässä hörpin aamukahvia ja plaraan kuvasaldoa. Kylläpä reiluun viikkoon on mahtunut taas paljon ja kuitenkin oli semmoinen olo, ettei nyt ihan päntiönään juostu paikasta toiseen. 

Tässä lyhyt oppimäärä kohokohdista. Saattaa olla, että jostain kirjoitan enemmänkin - tai sitten en. Pyykinpesun ja vaunun siivoamisen jälkeen. Todenäköisesti ulkoilu kuitenkin voittaa kirjoituspuuhat :)

Pohjoisen kiertue:

Posio - Lomakeskus Himmerki

Joku selittämätön kutsu veti ensin Posiolle. Ajattelin, että siellä imetään etelän ihmisistä vähintään luulot pois, sillä Posion mäkärät haukkaavat tunnetusti korvasta palasia. Himmerkistä meillä oli kokemusta ikimuistoiselta talvivaunuilulta Talvivaunuilun öökköset. Kyseinen reissu jää luultavasti viimeiseksi vaunun vedoksi talviolosuhteissa...ei ole kaupoissa tarpeeksi tenaa myytävänä!

Himmerkin lomakeskus otti meidät tällä kertaa lämpimästi vastaan. Keli oli mitä mainioin ja kaksi yötä vietimme siellä. Vierailimme muutamassa tutussa Posion helmessä. Ja kyseessähän ei ole Pentik-mäki, mistä kukkaro meitä nyt kiittänee.





Posio - Livojärvi ja Hirsiniemi

Posiolla erinomainen päivä hellepäivän viettoon on Posion oman rivieran ranta. Livojärveltä (riviera) löytyy möykkyisen metsäautotien päästä Hirsiniemi, jossa alle puolen kilsan päässä parkkipaikasta on upea nuotiopaikka korkealla harjun päällä. Alhaalla rannassa voi sitten uida kaikessa rauhassa ja rakennella hiekkalinnoja rantaan.
Edellisellä kerralla jännitin vähän niiden kaikkein möykkyisimpien tieosuuksien takia, mutta tällä kertaa tie tuntui varsin hyväkuntoiselta. Tai sitten kokemuksen karttuessa olemme ajaneet paikoissa, joissa tie sanana on lähes vitsi. Hailuodossa olemme tosin tarvineet traktorinkin apua yhden kerran.

Hirsiniemessä ei ollut ketään muuta. Vietimme siellä mukavan lomapäivän uiden rannalla, istuen nuotiolla ja lopuksi vielä pyöräilimme harjutiellä reippaan kymmenen kilsan lenkin. Eikä muuten ollut ötököitä käytännössä ollenkaan. Ihme!





Posion Riisitunturi - Riisin Rääpäisy yöaikaan

Pohjoisen yöt ovat kummallisia. Ne vetävät puoleensa tällaisia keski-ikää lähestyviä tallaajia. Olen aikaisemmin liikkunut metsässä ja vaelluksilla lähinnä porukassa. Oikeasti olen lähes kammoksunut ajatusta siitä, että joutuisin vaikka karhun kanssa silmätysten...haahaa! 

Pikkuhiljaa olen kuitenkin ruvennut kulkemaan yksikseni myös. Osin siksi, että se on varsin helppoa ja tulevaisuudessa ehkä kuljen enemmänkin, ei tarvitse olla aina vaelluskaveria etsimässä. Yksin luonnossa kulkemisessa on jotain taikaa.

Riisin Rääpäisy oli itselleni entuudestaan tuttu lenkki (n. 4,5 km) ja maastoltaan se on hyvin helppo. Yö oli kaunis ja ketään ei tullut lenksulla vastaan. Parkkipaikalla oli muutama auto. Kerran säikähdin, sammakko loikkasi jalkojen juuresta....




Ikkunalampi

 


Auttiköngäs, Rovaniemi -kahvitauko matkalla Leville

Sovimme keväällä, että vältämme viimeiseen asti apsiapina-paikkoja kahvipaikkoina. Yritämme aina etsiä persoonallisemman paikan tauolle.

Auttiköngäs vaikutti mielenkiintoiselta. Nautimme kahvit tällä kertaa ihan kahvilassa ja kurkistimme könkään kuohuja. Paikka oli mielenkiintoisen historiallinen. Siellä oli pieni metsätyöstä kertova museo ja lapset kyselivät, voidaanko palata Autille vielä. No johan voidaan...Se on sopivan matkan päästä Syötteeltä ja varmasti komea paikka ruska-aikaan. Sitä paitsi emme kiertäneet luontopolkua edes.





Levi - yhden yön pysäkki mennessä ja palatessa

Levi valikoitui matkasuunnitelmaan portiksi pohjoiseen. Vietimme näin vanhemman näkökulmasta viimeisen päälle ankealla parkkipaikalla yön sekä mennessä että palatessa. Yön hinta ei ollut kallis -vaunupaikka sähköllä 10 euroa.

Parkkipaikka gondoli-aseman juurella on ihan virallinen matkaparkki ja ympärillä on paljon puuhaa erityisesti lapsille. 11-vuotias harjoittelee parhaillaan BMX-pyörällä temppuja. Levillä oli kohtuullisen kokoinen parkki siihen tarkoitukseen. 

Yöpaikan vieressä oli myös ilmainen liikennepuisto, frisbee-golf-rata, minigolffia, leikkipuisto jne. Lapin tyyliin meno äityi välillä liikennepuistossa varsin villiksi. Kävimme myös kylpylässä sekä mennessä että palatessa. Levin kylpylä on kyllä mukava paikka. Erityisesti palatessa oli mukava lojua porealtaissa Kilpisen tuntureiden jälkeen.

Mennessä nousimme gondolilla tunturiin ja kiersimme esteettömän huipun polun. Ylhäältä oli kyllä komeat näköalat ja on hienoa, että reitti on esteetön. 





Särkitunturi -matkalla Leviltä Raattamaan

Muutamasta reissukuvauksesta olin lukenut, että Särkitunturin huippu olisi helposti saavutettavissa ja se tarjoaisi upeat näköalat ympäröiville tuntureille.

Meillä Särkitunturille nousi meni aika myöhään ja nousu oli kyllä helppoa tietä. Noin kolme km/suunta. Mies ja vanhin reissussa olevista lapsista polkivat huipulle maastopyörillä. Nuorimpien kanssa poljin ensimmäisen kilometrin. Sen jälkeen keksin lukuisia tarinoita, joilla nuorimmat sain huipulle Lapin yötä ihailemaan. Kello oli jo melkein yhdeksän, kun pääsimme huipulle.

Raskaalta tuntunut ylämäki palkittiin upealla näköalalla. Ympäriltä näkyi Ylläs, Pallas, Levi jne. Vietimme muutaman tunnin huipulla ja tyttö kysyi, emmekö voisi yöpyä siellä. Kamppeita yöpymiseen ei ollut mukana, mutta epäilemättä se olisi upea kokemus. Ylhäällä olevassa tunturilammessa hyppi kaloja ja aurinko valaisi ympäristöä kauniisti. 

Matkalla Särkitunturille on puolessa välissä erittäin hyvä kota, jos tunturiretkellä mielii yöpyä matkalla. Kodan vieressä on uimapaikka tunturilammessa. Särkitunturin huipulla puolestaan on nuotiopaikka ja telttapaikka löytyy varmasti, vaikka kivikkoista huipulla on.

Alas oli pojilla mukava laskeutuminen pyörällä. Matka alas sujui meilläkin mukavasti, vaikka oli myöhä. Lauloimme monta laulua ja viimeisen kilsan pienimmätkin pääsivät laskemaan pyörällä.

Majoittuminen Kyrön lomakylään tapahtui puolen yön maissa. Rutiinilla kyllä jo. Takana on viimeiseltä vuodelta varmasti yli 70 vaunuyötä (talvikausi Syötteellä). Matkaa laskimme ajaneemme tämän reissun jälkeen kahtena kesänä n.11.000 km.









Raattama - Vuontisjärven ahvenet ja hillan raakileet

Kolme yötä vietimme Kyrön Tunturiloman vaunualueella. Vuokrasimme veneen ja isä+lapset kävivät kalalla. Minä tietty pesin pyykkiä :) Kalastaminen on erityisesti nuorimmaisesta ollut tämän kesän kohokohtia. 

Vuontisjärvestä nousi paljon ahventa. Savustimme kalaa Lapin yössä Muurikalla. Olihan se hyvää.

Kalareissun aikana itse katsastin hillapaikkoja ja yhden kerran kiipesin Montellin majalle, jonne lähti suora polku majapaikan läheltä. Hillat olivat valitettavasti raakileita, mutta niitä oli paljon.

Samassa yöpaikassa vietimme peräti kolme yötä. Teimme retket vaihtuvalla kokoonpanolla Montellin autiotuvalle ja yhdessä Pallasjärvelle. Seurasimme suhteellisen tiiviisti sääennustetta yr.no. Norjan sääennuste piti todella hyvin paikkansa ja emme nousseet Norjan puolelle tällä reissulla ollenkaan. Nautimme Lapin helteistä ja jätimme Norjan rankkasateet väliin. 

Kyrön Tunturilomalla vaunuyö maksoi 19 euroa ja lisäksi varasimme rantasaunan (30 e). Rantasauna lämmitettiin valmiiksi ja sieltä pääsi uimaan uimamonttuun Ruoka oli kalapainotteista - itse ongittua. 

Lapset innostuivat myös leikkimään purkkista leirintäalueen tenavien kanssa.


Pieni rantasauna




Montellin autiotupa

Montellin historiallisen majan (metsänhoitaja Justus Montell 1869-1954 rakennutti majan kasvi-ja eläintieteellisiin tutkimusmatkoihin) ovat saksalaiset polttaneet maan tasalle v.1944. Poromiehet rakensivat poltetun tilalle uuden rakennuksen syksyllä 1946. Nykyään maja on retkeilykäytössä ja pikkuruisessa majassa voi myös halutessaan yöpyä. 

Kyrön tunturilomalta lähti helppo polku Montellin majalle. Itse kävelin Montellin majalle (5 km/suunta) ja jatkoin sieltä vielä noin kilometrin verran seuraavalle tuvalle. 11-vuotias ja mies pyöräilivät majalle johtavan tien ja jatkoivat siitä kävellen samaisen reitin, minkä kuljin minäkin.

Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa maastopyöräily on kiellettyä, mutta Montellin majalle Vuontisjärven suunnasta kulkevan polun (oikeastaan tie) saa pyöräillä. Polku on nousuvoittoinen viisi kilometriä, mutta alas oli pojan mukaan mahtava laskea. 

Montellin maja tai tupa on sympaattinen rakennus, jonka ikkunasta voi ihailla tunturinäkymiä. Majan piippu jäi erityisesti mieleeni.









Pallasjärvi ja Punaisen Hiekan autiotupa

Kesälomalla pitää aina löytää rivieraa. Lapset olivat purkkisen lumoissa, joten vierailumme Punaisen Hiekan tuvalle ajoittui iltaan. Olimme tuvan ympäristössä kolmisen tuntia, ja keli oli mitä mainioin. Paikka on suosittu uimapaikka paikallisten keskuudessa ja rannalla olikin kourallinen ihmisiä.

Tuvalle oli majoittumassa parhaillaan hollantilainen pariskunta ja keskustelimme miehen kanssa siitä, että olisi aika siistiä "valloittaa" tupa yhdeksi yöksi ensi kesänä. Aina saa ja pitää olla haaveita....Tuvalle majoittunut pariskunta sai kyllä siivota tuvan hyvin hiekoista, sillä kaikki paikalla olleet muksut kävivät vaihtamassa uikkarit tuvan sisällä ja rantaa taatusti oli myös mökissä.

Joka tapauksessa ikikumuistoinen yö heillä varmasti. Kyllä Suomessa riittää hienoja paikkoja. Tupaan oli puolen kilometrin polku tieltä ja rannan hiekka oli todellakin punaisen sävyistä. Ranta oli matala ja hiekka pehmeän tuntuista varsinkin järvellä. Vesi oli yllättävän lämmintä. 

Rannan tuntumassa oli nuotiopaikka, mutta itse tyydyimme termoskahveihin ja pillimehuihin lisukkeineen tällä kertaa.












Kilpisjärvi

Pohjoisessa näytti selkenevän yhden päivän ajaksi sateet ja veri veti Kilpisen suunnalle. Ajelimme hyvin sateisen päivän ylös Kilpisjärvelle ja maisema muuttui pyöreistä tuntureista teräväpiirteiseen, sateiseen ja tuuliseen tunturimaisemaan. 

Pystytimme leirin (39 euroa yö, yleinen saunavuoro sis. hintaan) Kilpisjärven retkeilykeskukseen. Sade piiskasi vaunua ja lämmintä oli kymmenkunta astetta. Kävimme syömässä retkeilykeskuksen seisovassa pöydässä ja painelimme saunaan. Teimme myös sateisena päivänä huoltotoimia eli kävimme norjalaisten täyttämässä kaupassa ja pesimme pyykkiä. 

Yöllä tuuli ravisteli kovin vaunua ja satoi aivan kaatamalla. Luotin ennusteeseen, jonka mukaan pilvet seuraavan päivän aikana ehkä vähän väistyisivät ja pääsisimme nousemaan Saanalle.



Kitsiputous

Olimme alun perin sopineet, että mies ja 11-kesäinen nousevat Saanalle aamusta. Nuorimmaisten nousu jätettäisiin tällä kertaa väliin, sillä väsy alkoi heillä jo selkeästi painaa ja päivä sujui mukavasti vaunun ympäristössä leikkien.

Nukuin yön todella huonosti, sillä tuuli heilutti vaunua ja eteen viritetty sadekatos tuntui lähtevän tuulen mukana. Työnsin korvatulppia korviin, mutta myrskyn äänet kuuluivat silti läpi. 

Aamulla kömmin ylös seitsemän maissa ja poimin lähes tunturiin lentäneen porrasjakkaran paikoilleen ja aloin kahvin keittoon. Satoi enää vähän ja tuuli oli laantunut. Saanan yllä oli pilvihuppu, joten ehdotin miehelle varovaisesti, että jos suuntaisin itse Kitsiputoukselle ja he nousisivat näkymän ehkä selkeydyttyä Saanalle myöhemmin. Kahvit jätin miehelle termariin.

Ei kuulunut punkasta vastalauseita, joten lähdin ajamaan lyhyen matkan autolla kohti Mallan luonnonpuistoa, josta oli noin 11 kilometrin edestakainen taivallus Kitsiputoukselle - Mallan kyynelille.

Muita ei ollut aamuvarhaisella liikkeellä poluilla ketään. Vasta viimeisellä puolen kilometrin matkalla takaisin päin näin ensimmäiset ihmiset.

Polut olivat todella märkiä ja kivet liukkaita. Kameralla otin kuvia. Välillä yritin kuivata linssiä, sillä ilmassa leijuva kosteus tarttui linssiin. Maisema oli satumaisen sumuinen. Palatessa Kitsiltä oli Saanan päällä ollut pilvihuppu väistynyt.




Saana pilvien peitossa


Kitsi sateessa ja sumussa






Lopussa taivaalla näkyi jo sinistä


Saanan valloitus miesvoimin

Saanalle on retkeilykeskukselta matkaa yhteen suuntaan neljä kilometriä. Saana on saamelaisten pyhä tunturi, joka kohoaa 1029 metrin korkeuteen jylhänä ja komeana. Saanan valloittajia riittää tasaisena virtana kesäisin. 

Saanalle vievä polku on helppo kulkea, joskin ylämäkeä toki. Portaisiin asti nouseva ymmärtää, miksi tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kävelevät Saanalle, useimmat huipulle asti.

Saana on ollut usein vesisateen ympäröivä, kun me olemme Kilpisen ohi Norjan reissulta palanneena ajaneet. Nyt taivas aukesi ja ilma oli mitä mainioin lähteä miestenkin Saanaa valloittamaan. Itse seurailin aamun Kitsin reissusta uupuneena alaleirissä pilvien kulkusuuntaa Saanan yllä. Ne todellakin liikkuivat.

11-vuotiaalle Saanan huipulla käyminen oli upea kokemus. Miehet tekivät reitin ulkopuolella oman pienen retken, jonka aikana löytyi myös lunta.

Lumiukko -jori- suli valitettavasti paluumatkalla.









Mamma Saanalle - ei aivan :)

Yksi päivä aikaa kokea Saana. Lähdin siis huiputtamaan Saanaa iltapuolella itsekseni aamun Kitsiputouksen taivalluksen tehneenä.

Alun perin ajattelin, että nousen vähintään portaille. Jossain välissä sisu nosti päätään ja ajattelin, että kyllähän minä huipulle asti kävelen. 

Ilma oli epävakainen ja pilviä alkoi kerääntyä taivaalle paljon. Ylhäällä alkoi satelemaan vettä ja kivet olivat todella liukkaita. Jossain välissä huipulla näin kyltin 1,3 km ja ajattelin, että vieraskirja on yli kilsan päässä. Huipulla oleva masto kyllä jo näkyi. Ei kuulemma ollut kilsamäärä-kyltti se.....

Pakkasessa oleva kuohari ja vaunulla odotteleva hyvä seura,  puolta yötä lähestyvä kello, vähän liukkaat kivet ja laiskuus saivat kääntymään minut takaisin ilmeisesti alle puolen kilsan päässä "virallisesta" huipusta :) Vastaan ei enää tullut kuin muutama yksittäinen ihminen.

Keksin ylpeyden aiheen - kuten aina. Vielä maaliskuussa kävelin kepeillä polvien loukkaantumisen takia. Jalat lipsuivat Saanan polun liukkailla kivillä ja ajattelin, että en taas halua kulkea kepeillä. Selityksiä on monta...Ensi kesänä nähdään Saana :)

Vaan olihan maisemat melkein huipullakin komeat. Istuin tovin portailla ja ajattelin, että on mulla vaan hyvä elämä. 





Tshahkal-järvi ja joen putoukset aamulenkkinä

Kilpiselle ei tultu nukkumaan, joten lähtöaamuna karkasin vielä sateessa omalle pikku lenkille Tsahkalin putouksille. Muut nukkuivat vielä ja lähetin viestin putouksilta :)

Ilma oli sateinen ja kolmen kilometrin kuljettu matka yllättävän kivinen. Oli kuitenkin mahtavaa, kun sade piiskasi kasvoja eikä muita ollut liikkeellä ihan aamulla. 

Loppumatkasta tapasin Haltille menijöitä ja hetken (ehkä vieläkin....) kävi mielessä, että pitäiskö ottaa kunnonkohotusohjelma ja viettää miehen kanssa 25-vuotis hääpäivää Haltilla. Olisipa tavoitetta....Mennään sitten Tiilikalle tai jonnekkin, jos ei kunto riitä :) Olemme vähän puhuneet, että asuntovaunuillen voisimme matkata juhlimaan myös hääpäivää Islantiin. Se olisi kolmas reissumme tarujen saarelle......Aika näyttää ja toivottavasti terveyttä piisaa!!

Haltia olen yhden kerran kevättalvella ihaillut Norjan puolelta. Sieltä se olisi aika lyhyen matkan päässä :) 

Pitkät vaellukset (Kebnekaisen hiihtovaellus muinoin....) ovat kyllä hienoja,  tai olivat nuorempana. Haltille olisi semmoinen sadan kilsan  edestakainen vaellus Suomen puolelta. Ei ehkä tällä iällä?









Matkalla Leville: Keimiönniemen kalapirtit

Paluumatkalla pysähdyimme vielä Keimiönniemen kalapirteillä Muoniossa kahvitauolla. Eihän siellä virallista kahvilaa ole, mutta termarikahvit hörsimme. 

Kalapirteiltä jatkoimme Leville vielä yhdeksi yöksi kylpylöimään ja veimme muksut skuuttiparkeille. Siitäpä oli hyvä jatkaa poroja väistelleen Ouluun monta muistoa rikkaampana. 








Lähetä kommentti