lauantai 19. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivänä Nallikarissa

Tälle aamulle on suhteellisen tyypillinen marraskuinen aamu. Aamu, joka pistää väkisinkin miettimään sitä, miksi ihmeessä väki on joskus muinoin tänne Suomen kamaralle asettunut. 

Suomi on kuitenkin komeillut viime aikoina Lonely Planetin listojen kärkipäässä mielenkiintoisena matkakohteena. Tällä viikolla myös National Geographic- lehti listasi Suomen mielenkiintoisten matkailumaiden joukkoon. Molemmat julkaisut nostivat luonnollisesti kansallispuistot ja muut luontokohteet esille. Myön vaihtuvat vuodenajat ovat valttikorttejamme. 

Minunkin Suomeni on pajon muuta kuin kohmeisia (ehkä syynä vähän venynyt nukkumaanmenokin....) marraskuun pimeitä aamuja. Tälle vuodelle marraskuulle on sattunut monta erityisen aurinkoista keliä. Oikeita helmiä. 

Muutama viikko sitten olin muksusten kanssa keskenään Oulussa. Pyhäinpäivänä. Vuotta aiemmin pyhäinpäivä oli ollut itselleni vain päivä muiiden päivien joukossa. 

Kyselin aamulla -auringon paisteassa komeasti ikkunasta sisään- että, josko lähdetään metsään haukkaamaan happea. Kuoro vastasi komealla äänellä, että "EIII". Sitten keksin  ulkoilun ja hapenpuutteen tuskissani (neidin epilepsian vuoksi en heitä vieläkään keskenään jätä), että voisimme lähteä Nallikariin.

Porukka innostui, ja niin me menimmä Oulun rivieralle. Muksut olivat kuin uitettuja koiria, mutta ketään ei luonnollisesti palellut. Rannan jäätä oli niin kiva särkeä.  Illalla sytytettiin kynttilä. 













Lähetä kommentti